Raudan puute on yksi maailman yleisimmistä ravitsemusongelmista – ja naiset kärsivät siitä eniten. Maailmanlaajuisesti yli 30 % hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii raudan puutteesta WHO:n mukaan. Tämä tarkoittaa, että lähes joka kolmannella naisella maailmassa on liian alhaiset rautatasot, mikä voi vaikuttaa sekä energiatasoon, keskittymiskykyyn että elämänlaatuun.
Raudan puute Euroopassa
Myös korkean tulotason maissa raudan puute on yleistä – vaikka ravinnonsaanti onkin suhteellisen hyvä. Euroopassa arvioidaan, että 20–25 % hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii raudan puutteesta. Korkea esiintyvyys johtuu suurelta osin kuukautisiin liittyvistä verenvuodoista, vähäisestä rautapitoisten ruokien saannista sekä siitä, että kasviperäisestä ruoasta saatava rauta imeytyy elimistöön huonommin.
On myös tavallista, että naisilla on lievää raudan puutetta tietämättään – erityisesti siksi, että oireet kuten väsymys, alakuloisuus, huimaus tai sydämentykytys tulkitaan usein stressiksi, univajeeksi tai vain elämän kiireiseksi jaksoksi.
Entä miltä tilanne näyttää Ruotsissa?
Ruotsissa tutkimukset osoittavat, että noin 15–30 % hedelmällisessä iässä olevista naisista kärsii raudan puutteesta. Osuus vaihtelee sen mukaan, miten raudan puute määritellään ja mitä ryhmää tutkitaan. Nuorten naisten, erityisesti teini-ikäisten ja 20–30-vuotiaiden naisten, keskuudessa tämä on vieläkin yleisempää. Ruotsalaisessa tutkimuksessa havaittiin, että yli 40 % naispuolisista verenluovuttajista kärsi tyhjistä tai matalista rautavarastoista – vaikka he olivat muuten terveitä.
Samaan aikaan raudan puute on asia, joka usein jää huomaamatta perusterveydenhuollossa. Monet saavat kuulla, että heidän hemoglobiiniarvonsa (Hb) on "viitearvojen sisällä" – vaikka rautavarastot (ferritiini) ovat matalat ja oireet selkeät.
Suuntaa on mahdollista muuttaa
Hyvä uutinen? Yleisin syy raudan puutteeseen on ruokavalio – eli emme yksinkertaisesti saa tarpeeksi rautaa ruoasta. Ja siihen me voimme vaikuttaa. Säätämällä raudan saantia omien tarpeiden mukaan – erityisesti silloin, kun tarve on suurempi, kuten murrosiässä, raskauden aikana tai runsaiden kuukautisten yhteydessä – voidaan sekä ehkäistä että hoitaa raudan puutetta.
