Rautaa esiintyy useissa eri muodoissa: eläin- ja kasviperäisenä rautana, jota saadaan luonnollisesti ravinnosta, sekä erilaisina synteettisinä rautayhdisteinä, joita käytetään perinteisissä rautalisissä. Kaikki rauta voidaan kuitenkin jakaa kahteen päätyyppiin: hemirautaan ja ei-hemirautaan.
Hemirauta on ainutlaatuinen raudan muoto, jota esiintyy vain eläinperäisissä elintarvikkeissa, erityisesti lihassa, sisäelimissä, veriruoissa ja äyriäisissä. Se on sitoutunut porfyriinirenkaaksi kutsuttuun rakenteeseen – tämä suojaava orgaaninen yhdiste ympäröi rauta-atomia. Tämä rakenne tekee hemiraudasta vakaan ja suojaa sitä yleisesti ottaen muiden ravintoaineiden vaikutuksilta.
Ainutlaatuinen rakenne edistää myös hemiraudan imeytymistä elimistöön tehokkaammin. Hemirauta ei muutu ensin mahalaukussa, kuten ravinnon ei-hemirauta, vaan se imeytyy suoraan ohutsuolen enterosyyteissä ainutlaatuisen mekanismin kautta, joka perustuu HCP1-nimiseen kuljetusproteiiniin (Heme carrier protein 1). Tutkimukset osoittavat, että hemirauta on yleensä hellävarainen raudan lähde, jolla on korkea biologinen hyötyosuus (15–35 %).
Ei-hemirauta on rautaa, jota esiintyy kasvipohjaisissa elintarvikkeissa, kuten viljatuotteissa, palkokasveissa, pähkinöissä ja vihreissä lehtivihanneksissa, mutta myös kaikissa synteettisissä raudan lähteissä. Joihinkin yleisesti käytettyihin synteettisiin rautayhdisteisiin kuuluvat rautasulfaatti, rautafumaraatti, rautaglukonaatti ja rautabisglysinaatti, jotka ovat siis ei-hemirautaa. Tieteellisessä kirjallisuudessa non-hemiraudasta katsotaan yleensä imeytyvän noin 1–10 %.
Ei-hemirauta ei sisällä lainkaan sitä suojaavaa rakennetta, joka hemiraudalla on. Sitä esiintyy pääasiassa kahdessa muodossa: kolmiarvoinen rauta (Fe³⁺) ja kaksiarvoinen rauta (Fe²⁺). Elimistö pystyy kuitenkin hyödyntämään vain kaksiarvoista muotoa. Kolmiarvoisen muodon täytyy ensin muuntua vatsassa ennen kuin se voi imeytyä, ja myös kaksiarvoinen muoto imeytyy vain rajallisesti ja sen imeytymiseen vaikuttavat voimakkaasti muut ruoassa olevat aineet.
Imeytyminen tapahtuu ohutsuolessa kuljetusproteiini DMT1:n (Divalent Metal Transporter 1) avulla, mutta imeytyminen on yleisesti ottaen vähäistä ja arvaamatonta, koska siihen vaikuttavat monet ruokavalion tekijät. Se rauta, jota elimistö ei ime, jää suolistoon, missä se voi ärsyttää limakalvoa ja aiheuttaa vatsavaivoja, kuten ummetusta, pahoinvointia, ripulia tai vatsakipua – haittavaikutuksia, joista rautalisä on valitettavan tunnettu.
Ei-hemirauta on myös herkkä muille ruoassa oleville aineille, jotka voivat heikentää kehon kykyä imeä rautaa. Fytiinihappo on yhdiste, jota esiintyy luonnostaan muun muassa pastassa, leivässä ja muissa viljatuotteissa (erityisesti täysjyvätuotteissa), mutta myös erilaisissa palkokasveissa, pähkinöissä ja siemenissä. Fytiinihappo voi sitoutua rautaan ja vaikeuttaa sen imeytymistä elimistössä.
Myös polyfenolien, jotka ovat erilaisia antioksidantteja, kuten teen ja kahvin tanniinit sekä flavonoidit esimerkiksi kaakaossa, viinissä ja joissakin marjoissa, kuten mustikassa, on osoitettu voivan merkittävästi vähentää ei-hemiraudan imeytymistä. Tämä tarkoittaa, että vaikka rautaa saisi runsaasti, sen todellinen imeytyminen elimistöön voi silti olla vähäistä.
Hemirautaan eivät vaikuta tämän tyyppiset ruokavalion tekijät, vaan se imeytyy yhtä hyvin joka tapauksessa. Tämä on suuri etu niille, joiden ruokavalio sisältää muuten imeytymistä estäviä aineita.
Raudan imeytymisen tehostamiseksi suositellaan usein raudan ottamista yhdessä C-vitamiinin kanssa. Tämä koskee kuitenkin vain ei-hemirautaa. C-vitamiini voi tällöin auttaa muuttamaan kolmiarvoisen raudan kaksiarvoiseksi raudaksi ja tehdä siitä liukoisempaa, jolloin elimistö pystyy imeyttämään sitä helpommin. Mutta jopa C-vitamiinin kanssa rauta imeytyy edelleen melko heikosti, ja erilaiset vatsavaivat ovat yleisiä – erityisesti otettaessa suuria määriä synteettistä rautaa.
Hemirauta sen sijaan on sitoutunut porfyriinirengasrakenteeseen, joka suojaa rautaa ja tekee siitä keholle helposti hyödynnettävää ainutlaatuisen imeytymismekanisminsa ansiosta. Koska hemiraudan ei tarvitse ensin muuntua vatsassa voidakseen imeytyä, C-vitamiini ei ole merkityksellinen tekijä hemiraudan imeytymisessä.
Joten vastaus on kyllä – mutta ei aina. Se riippuu yksinkertaisesti siitä, minkä raudan lähteen valitsee!
Hemirauta imeytyy yleensä noin 15–35 %:n tehokkuudella, mikä on huomattavasti enemmän kuin ei-hemiraudan, josta elimistö hyödyntää usein vain 1–10 % riippuen raudan tyypistä ja ruokavalion muista tekijöistä. Tämän vuoksi hemirauta on erityisen arvokas raudan lähde henkilöille, joilla on lisääntynyt raudantarve – esimerkiksi lapsille, nuorille, naisille kuukautisten aikaan, raskaana oleville, urheilijoille tai henkilöille, joilla on raudan puute.
Ruoka-aineet eivät yleensä vaikuta hemiraudan imeytymiseen, mutta kalsium on poikkeus. On olemassa tutkimuksia, jotka osoittavat, että suuri määrä kalsiumia aterialla voi vähentää hemiraudan imeytymistä, ja non-hemiraudan osalta kalsiumilla on jo varhaisessa vaiheessa selvästi estävä vaikutus.
Hemiraudan imeytymistä estävä vaikutus ei ole yhtä voimakas kuin non-hemiraudan, mutta tutkimuksissa on havaittu, että vähintään noin 165 mg kalsiumia (noin 1,5 dl maitoa) voi merkittävästi heikentää myös hemiraudan imeytymistä.
Hemirauta on raudan muoto, jonka elimistö pystyy parhaiten hyödyntämään, ja siksi sen biologinen hyötyosuus on korkea – korkeampi kuin minkään muun tunnetun raudan lähteen. Hemirauta on ollut luonnollinen osa ruokavaliotamme jo muinaisista ajoista lähtien, ja se on hellävarainen vatsalle. Toisin kuin monet korkea-annoksiset synteettiset raudan lähteet, hemirauta aiheuttaa harvoin vatsavaivoja, kuten pahoinvointia, ummetusta tai ripulia.
Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että hemirautaan perustuvat toimenpiteet erityisesti kehitettyjen, täydennettyjen elintarvikkeiden muodossa parantavat merkittävästi rautatilannetta ja ovat samalla hellävaraisia vatsalle.
Hemiraudalla täydennetyn ruokavalion on useiden tutkijoiden mukaan arvioitu olevan erittäin lupaava tapa edistää hyvää rautatilannetta lapsilla ja naisilla. Voit lukea lisää tuotteidemme kehityksen tieteellisestä taustasta alta.
